Luopioisten vanhat kirkot

Tomi Riihiranta:

Luopioisten vanhojen kirkkojen paikoista

Nykyistä vuonna 1813 rakennettua Kristuksen kirkastuksen kirkkoa edeltäviä kirkkoja tai kirkonomaisia rakennuksia tiedetään Luopioisten kirkonkylässä olleen kolme. Kaksi edellistä kirkkoa sijaitsi nykyisin Vanhana hautausmaana tunnetussa kirkkotarhassa, suunnilleen hautausmaalla olevien kahden hautakappelin välissä. Kirkot olivat vuonna 1735 valmistunut ”Kaikkien Pyhien kirkko”, eli ns. ”Punanen kirkko”, ja sen vuonna 1806 tapahtuneen tuhopolton jälkeen samalle kivijalalle valmistunut väliaikainen ns. Lautakirkko.
 
”Kaikkien Pyhien kirkkoa” edeltäneestä kirkkorakennuksesta ei ole jäänyt kovin paljoa tietoja aikakirjoihin. Historiantutkijat ovat olleet erimielisiä, onko se ollut kirkko ollenkaan ja yleisesti sitä onkin kutsuttu Pirttikirkoksi, tai Pitäjäntuvasta laajennetuksi kirkoksi. Perimätieto kertoo, että jumalanpalvelustoiminta Hauhon Vesikansan, eli myöhemmän Luopioisten Kappeliseurakunnan alueella alkoi Padankosken Tupalan talossa. Alkuun seurakuntaelämää hoidettiin emäseurakunnasta Hauholta käsin. Luopioisten kappeliseurakunnan tiedetään syntyneen virallisesti 1690-luvun alkuvuosina. 30.9.1691 piispa Petrus Bång oli tehnyt kirjallisen päätöksen siitä, että Luopioisten kappalainen Anders Henrici (kotoisin Kuohijoelta, otti myöhemmin nimen Cuohiander) saisi tiettyjen talojen tulot, koska seudulle oli rakennettu uusi kappelikirkko. Pari vuotta myöhemmin 1693 Cuohiander sai Luopioisten (kirkonkylä) kyläläisiltä tontin kirkon vierestä. Paikan määriteltiin olevan lähellä suurta kiveä ja kylän hamppumaata.
 
Aiempi tutkimuskirjallisuus kertoo kappeliseurakunnan ensimmäisten jumalanpalvelusten toimittamisen alkaneen 1690-luvulla Isoperen talon tuvassa, joka toimi myös jonkinlaisena pitäjäntupana. Tästä on jäänyt nimitys ns. Pirttikirkosta. Luopioinen ennen Luopioista-historiakirjan (2012) kirjoittajan dos. Anneli Mäkelä-Alitalon mukaan käsitys pirttikirkosta ei saa tukea mistään asiakirjoista. Pitäjäntupa mainitaan tosin Christopher Herkepaeuksen 1756 julkaisemassa akateemisessa opinnäytteessä ”Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer Hauho Sokn uti Tawastland”. Herkepaeus kertoo luopioislaisten rakentaneen pitkän matkan takia ensin pitäjäntuvan. Oman aikansa, eli 1600-luvun asiakirjat eivät kuitenkaan kerro mistään muusta kuin kirkosta, vaikka niissäkään ei poissuljeta rakennuksen alkuperää, varsinkaan kun sen tarkka rakentamisajankohta ei ole tiedossa. Seurakunnan kokousasiakirjoista ilmenee, että kirkko on ollut kaksilappeinen, itä-länsisuuntaan rakennettu rakennus. Katto oli tehty paanuista. Kirkon vieressä oli erillinen kellotapuli.
 
Kirkon tarkka sijaintipaikka on jäänyt pitkälti arvoitukseksi. Herkepaeuksen tutkimuksen teon aikoihin kirkko oli jo purettu, mutta hän mainitsee sen sijainneen samassa kirkkopihassa (nykyinen vanha hautausmaa) kuin uusi, Kaikkien Pyhien kirkko sijaitsi. 1700-luvun paikallishistoriallisia kertomuksia pidetään Mäkelä-Alitalon mukaan yleensä tutkimuksien sijaan kuvauksina, eikä niitä voida pitää luotettavina. Seurakunnan kokouspöytäkirjat -joita luotettavampaa lähdettä tuolta ajalta on vaikea löytää- eivät myöskään tue Herkepaeuksen kertomusta. Vuonna 1932 julkaistiin Hämeen Sanomissa seurakunnan kokouspöytäkirjojen mukaan kirjoitettu artikkeli: “Luopioisten vanhan kirkon rakennusasia”. Kirjoituksesta ilmenee että vuonna 1732, kun ensimmäinen kirkko oli jo huonokuntoinen, keskustelivat seurakunnan päättäjät korjatako vanhaa, vai rakennetaanko kokonaan uusi kirkko. Kertomuksen mukaan syy kirkon rapistumiseen oli kirkon sijainti alavalla, soisella maalla. Lattian alle haudatut ruumiit oli jouduttu laskemaan vettä täynnä oleviin hautoihin. Kertomuksen kuvaus kirkon sijaintipaikasta ei sovi nykyisenä vanhana hautausmaana tunnettuun paikkaan, eikä ihan muuallekaan läheisyyteen, sillä tienoo on kuivaa hiekkakangasta.
 
Vanhimman tunnetun kirkon paikkana on pidetty Isoperen taloa, ja sen viimeinen sijaintipaikka oli nykyisen Järvikansan kaupan kohdalla. Aiemmissa tutkimuksissa onkin arveltu, että kirkko sijaitsi jossain Isoperen tontin läheisyydessä. Luopioisten kylän isojakokartoista kuitenkin ilmenee, että Isoperen talo, samoin kuin muutkin Luopioisten kirkonkylän maatilat Rajalaa lukuun ottamatta sijaitsivat ennen 1830-luvulla suoritettua isojakoa tiiviinä kylätonttina Mikkolanlahden rannalla, nykyisen Seuratalon ja Vanhainkodin välisellä alueella. Isoperen tontti sijaitsi suunnilleen nykyisen Seuratalon vierestä kulkevan tien kohdalla. Maasto Isoperen tontista länteen päin on alavaa ja soista, joskin sitä on varsinkin 1960-luvulla tehdyn ohitustien takia täytetty. Cuohianderin kirkon vierestä saadun tontin kerrottiin olevan lähellä isoa kiveä. Isojakoasiakirjoista ilmenee, että Isoperen länsipuolella, suunnilleen nykyisen Vohlisaarentien risteyksen kohdalla ollut pelto oli nimeltään Iso-kivipelto. Nykyään alueella ei ole havaittavissa ainuttakaan isompaa kiveä. Kivet on todennäköisesti särjetty tien tai rakennusten pohjiksi. Edellä mainituista kuvauksista Luopioisten vanhimman tunnetun kirkon paikasta voidaan päätellä, että kirkon mahdollinen sijainti olisi ollut jossain nykyisen kylän keskustan ja vanhainkodin välisessä laaksossa.
 

Kuvassa Luopioisten ”Kaikkien Pyhien Kirkko 1745-1806”, jonka Pertti Toivari piirsi keräämiensä tietojen ja ajan rakentamistavan perusteella.