Historiaa

Luovan rannalle perustettu kylä

Tomi Riihiranta 4.1.2019

1400-luvulla, nykyistä Luopioisten kylää halkoivat Haltianselän ja Rihanselän väliset matalat, vähävetiset salmet. Kukkian pinta oli silloin noin pari metriä nykyistä korkeammalla. Tällaista vähävetistä salmea kutsuttiin myös luovaksi (luopa).

Mikkolanlahden ja Rihanselän välisen luovan rannalle, nykyisen Seuratalon tienoille oli rakennettu kaksi taloa, joita myöhemmin alettiin kutsua Isopereksi ja Mattilaksi. Talojen ympärille rakentui renkien, sotilaiden ja käsityöläisten asumuksia ja näin luovan rannalle oli muodostunut pieni kylä, jota alettiin sijaintinsa mukaan kutsua Luopioiseksi.

Myöhemmin väkiluvun lisääntyessä maatiloja alettiin halkoa ja 1800-luvulle tultaessa Mikkolanlahden rannalla, lähes kiinni toisissaan olivat Isopere ja siitä erotetut Aliperen, Yli- ja Ali-Uotilan tilat, sekä Mattila ja siitä erotettu Mikkola.

Isojaossa 1830-luvulla vanha kylätontti alkoi hajota, kun Mattila muutti maidensa keskelle nykyiselle paikalleen ja Isopere nykyisen Järvikansan/Säästöpankin paikalle. Samoihin aikoihin Luopioisten luovat viimeistään kuivuivat, kun Vihavuoden koski perattiin ja Kukkian pinta putosi.

1900-luvun alussa, vanhalla kylätontilla oli vielä nyk. seuratalon paikalla ollut Mikkola ja vanhainkodin paikalla olleet Yli- ja Ali-Uotilan talot.

Kuva on kotiseutumuseon Kirkonkylän pienoismallista.

Kylä laajenee 

Tomi Riihiranta 5.1.2019

Väkiluvun lisääntyessä Luopioisten niemen viljelysmaat alkoivat käydä vähiin, varsinkin kun hauholaiset olivat vallanneet niemen itäosan perustamalla sinne Rajalan lampuotitilan. Kun Holjansalmen yli oli saatu silta vuonna 1673, kulku etelään päin alkoi helpottua. Luopioisten talojen pojat ja rengit alkoivat perustaa torppia Holjaan ja Matinojaan, jonne 1700-luvun lopulla perustettiin myös Isoperestä erotettu Vekunan talo. Holjansillan ansiosta Luopioisten kylä valikoitui hyvien vesi- ja maareittien ansiosta myös juuri perustetun kappeliseurakunnan kirkon paikaksi.

Luopioisten kyläläiset alkoivat aggressiivisesti laajentamaan elintilaansa. Pohjoisessa tuli vastaan Rautajärven kylä ja varhaisin tunnettu maininta Luopioisten kylästä onkin juuri käräjämaininta rajariidasta Rautajärven kanssa.
Laajeneminen itään päin, Rihanselän toiselle puolelle tuotti sekin tuskaa, kun hauholaiset pyrkivät samoille osingoille kaskeaan polttamaan. Hauholaistunkeutujat ajettiin välillä verissäpäin tiehensä, mutta Niemikunnan maista käytiin jatkuvia käräjiä vielä vuosisatoja. Luopioisten kylän asutus Niemikunnalla vakiintui 1700-luvun puolivälissä, kun sinne perustettiin Rihkan ja Riihirannan uudistilat. Viimeinen hauholainen ymmärsi lähteä Niemikunnalta vasta 1900-luvun alussa, kun Hahkialan herra Axel Charpentier myi kivisen niittynsä Mikkolan Juho Niemiselle.

Kuvassa Rajalan tila (pitkä rakennus), joka alkuun kuului Puutikkalan kylään, mutta liittyi myöhemmin Luopioisiin. Kunnan ostamaan Rajalaan perustettiin ensimmäinen kansakoulu ja samalla mäellä on koulu nykyäänkin.

Kaukokatseiset kunnanisät

Tomi Riihiranta 8.1.2019

Luopioinen itsenäistyi vuonna 1868 ”ihte pitäjäksi”, kuten sen aikainen kuntapäättäjä asian ilmaisi. Kun itsenäisyyttä oli kestänyt vain kaksi vuotta, tekivät kunnanisät Suomenkin mittapuulla ainutlaatuisen päätöksen: Kunta osti oman maatilan. Ainoastaan Hausjärven kunta oli aiemmin tehnyt samanlaisen hankinnan. A.G. Bastmanin konkurssipesän myymään Rajalan tilaan kuului 238 hehtaaria maata, monta kilometriä Kukkian rantaa, sekä Hevossaarena silloin tunnettu Rajalansaari. Samalla järjestyi myös tilat kunnan ensimmäiselle kansakoululle tilan päärakennuksesta, jota jatkettiin parin luokkahuoneen verran. Sivurakennuksessa alettiin pitää kunnan kokouksia ja siellä toimi myös Luopioisten Säästöpankin ensimmäinen konttori.
Kunnan maanhankinnat eivät päättyneet tähän, vaan maatila toisensa jälkeen alkoi siirtyä kunnan hallintaan. Vuonna 1900 ostettiin myöskin kansakoulua ajatellen Jussilan tila Puutikkalasta.
Vuonna 1913 tuli myyntiin yhdistynyt yli 350 hehtaarin Uotilan tila Kirkonkylästä. Huonokuntoinen asuinrakennus purettiin ja paikalle rakennettiin kunnan vaivaistalo. Tilan maille rakennettiin myös kulkutautisairaala ja mielisairaala (nyk. Pöllökartano).

Sisällisodan jälkeen kunnassa oli paljon orpolapsia ja heitä varten kunta osti vuonna 1918 Holjan tilan, jonne perustettiin lastenkoti.
Suurimman maanhankintansa kunta teki vuonna 1922, kun Einari ja Suoma Niemiseltä ostettiin Mikkolan, Iso- ja Aliperen yhdysviljelyksessä olevat tilat. Kunta perusteli ostoaan mm. Mikkolan uusilla ja hyväkuntoisilla rakennuksilla. Edellinen isäntä oli rakentanut koko tilakeskuksen. Vanha päärakennus Mikkolanlahden rannalla oli myyty jo aiemmin eri yhdistysten omistamalle Seuratalo Oy:lle. Uusi päärakennus toimi vuosikymmenet kunnanlääkärin asuntoja ja myöhemmin kunnanvirastona.

Kunnanisien kaukokatseisen maanhankinnan ansiosta kuntakeskuksena toimineella Kirkonkylällä oli tilaa kasvaa ja kehittyä. Kunnan ensimmäisen tilan, Rajalan mailta myydään tänä päivänäkin asuin- ja yritystontteja. Kirkonkylän niemen vanhoista maatiloista ainoastaan Mattila on enää yksityisessä omistuksessa.

Kaupparakennuksista

Tomi Riihiranta 17.1.2020

Selin&Salosen kauppa kirkonkylässä vuonna 1963. Rakennus on Luopioisten vanhimpia kaupparakennuksia, ellei jopa vanhin ainakin nykyään olemassa olevista. Ensimmäinen kauppias paikalla oli Herman Ittilä, joka anoi kuntakokouksessa 1879 lupaa leipoa ja myydä nisuleipää.
Ida Ittilä jatkoi miehensä kuoltua omalla nimellään kaupan pitoa uuden puolisonsa Jaakko Selinin kanssa. Heidän jälkeensä kaupanpitoa jatkoi Selinien tytär Elli Salonen. Ainakin Salosen aikana kaupassa myytiin lähinnä kangastavaraa.
Nimikyltissä olleen &-merkin mukaan, kyläläiset alkoivat kutsua kauppaa "Selin kempura Saloseksi".
Salosen jälkeen 1960-80-luvuilla rakennuksessa piti kauppaa Maikki Koskinen ja viimeisenä Rauha Pirttiniemi. Nykyään rakennus on yksityisasuntona.
Vasemmalla olevassa ns. Lehdon talossa vietti 1950-luvulla vanhuudenpäiviään entinen kansanedustaja ja kirjailija Sulo Wuolijoki.

Kirkonkylän koulu

Tomi Riihiranta 5.2.2020

Kirkonkylän koulun oppilaita vuonna 1910 valmistuneen koulurakennuksen edustalla. Kuva on otettu 1910-20-lukujen taitteessa. Opettajat ovat Onni Salonen ja Saima Heikkinen, tai Elvi Wallenius. Onni Salonen teki pitkän uran Kirkonkylän koulun opettajana vuosina 1912-1956. Hänet tunnettiin huumorintajuisena, mutta tarpeen tullen ankaranakin opettajana. Joskus hän tuskastui pojanjuntteihin ja rankaisi heitä kopauttamalla sormuksellaan otsaluuhun.

Koulun rakentamisen aikoihin kunta omisti Kirkonkylästä ainoastaan n. 250 hehtaarin Rajalan tilan. Rajalan tilakeskus, jossa sijaitsi vanhempi koulurakennus ja kunnantupa, sijaitsi nimensä mukaisesti tilan rajalla, joka kulki aivan rakennusten nurkkia hipoen. Jostain syystä kunta ei saanut uutta koulurakennusta sovitettua omille mailleen, vaan koulu rakennettiin Mikkolan isännältä Juho Niemiseltä ostetulle tontille. 12 vuotta myöhemmin koko Mikkolan tila päätyi kunnan haltuun.
Väinö Keinäsen piirtämään koulurakennukseen tuli keskelle 75 neliömetrin luokkahuone. Vasempaan päätyyn tuli poikien käsityöluokka ja oikeaan päätyyn kaksi huonetta ja opettajan asunto. 80-luvun lopulla, luokkahuoneet muutettiin kirjastoksi ja asunto luokkahuoneeksi.

Liikenneyhteyksistä 
Tomi Riihiranta 27.12.2022

Luopioisista oli ennen hyvät liikenneyhteydet Hämeenlinnaan. Aitoosta Hämeenlinnaan seilanneen K.L. Vehoniemen laivayhtiön ajauduttua konkurssiin 1920-30-lukujen taitteessa alkoi luopioislaisten matkustelu lähikaupunkeihin taittua entistä enemmän pyörien päällä. Tähän vaikutti myös tiestön parantuminen, jota pula-ajan työllisyystöinä oli kohennettu runsaasti. Luopioislaisten yleisin kaupunkikohde oli tuohon aikaan ja vielä myöhemminkin Hämeenlinna, ennen kuin Tampereesta tuli luopioislaisten "pääkaupunki".
Hämeenlinnan Rantatorilla odottaa matkustajia 28.5.1930. Väinö Maulan Hämeenlinna - Pälkäne - Aitoo -linjan Chevrolet H-4572, seuraavina Hämeenlinna - Tuulos - Luopioinen linjaa liikennöivät Kaarlo Kustaa Pätiälän Chevrolet H-1128 (Juho Laine jalka etupuskurilla) ja Vilho Niemen Chevrolet H-4838, viidentenä myös Luopioisiin liikennöivä Chevrolet(?) H-5xx5.

Kirkonkylän raittia 1920- tai 30-luvulla.
Kylän valokuvaaja Kalle Hellgrén on asettanut kameranjalkansa Pättimäen päälle, Nuorisoliiton talon vierelle. Vasemmalla näkyvät kirkko ja Sirénin talo komistavat kylän kuvaa tänäkin päivänä. Sirénin talossa oli kylän postikonttori vuodesta 1914 alkaen. Konttoria hoiti vuoteen 1936 asti Kalle Sirén ja siitä eteenpäin hänen leskensä Amanda Sirén, eli Posti-Manta vuoteen 1943 asti.
Kuvan oikeassa reunassa näkyvät Säästöpankin ja Peroniuksen talot.
Kuva Anne Hollmen-Lahtiselta. / teksti Tomi Riihiranta

Nostalginen kuva Luopioisten kirkonkylältä.
Peltojen takana näkyy Mikkolan rakennuksia. Kuva on otettu ennen vuotta 1963, koska Mikkolan navetassa näkyy olevan vielä vanha kattorakennelma. Navetta sai nykyisen ulkomuotonsa vuoden -63 tulipalon jälkeen. Palo oli kunnan kannalta "onnellinen", koska navetta päätettiin palon jälkeen saneerata teollisuustilaksi ja sitä pidetään kylän teollistumisen alkuna. Eläinvahingoiltakin oli vältytty, koska karja oli palon syttyessä ollut laitumella.

Kuva Anne Holmen-Lahtiselta / Teksti Tomi Riihiranta